Maailma on uniluoma
yhteinen satu, tarina
tornit kohoaa korkeuteen
kirkot auki taivaaseen
tehtaat puskee usvaa
koneet tuottaa onnea
teräsrunkojen seassa uinuu ihmisromua
Kun hahmo turvaksi luotu ei riitä enää mihinkään
mustapukuinen saarnamies ei riitä koossa pitämään
alkaa taistelu uskomisesta
asioista joiden vuoksi kuolla
vaikka olisi väärässä, vieras aikansa silmissä
Vallat ja väet
minussa hengittää ja tahtoo vapauteen
vallat ja väet
minussa rakastaa ja tahtoo elämää
Teot muuttaa meitä
sanat sanotut
toiveet toteutuvat
pelot aineellistuvat
kipu on todellista
kaupunki liitto pimeää vastaan
uutiset rukousmyllyjä
jotta huominen tulisi
CMX: Vallat ja väet
Mitä?
Vallat ja väet on kertaskenaario eli noin 4-5 tunnissa (toivottavasti) pelattava roolipeliskenaario viidelle pelaajalle. Se käyttää ns. vanhan (2. edition) Werewolf the Apocalypse -roolipelin sääntöjä ja maailmaa. Pelaajat pelaavat siis ihmissusia. Pelinjohtaja on luonut valmiiksi hahmot ja niiden taustan ydinkohdat sekä statit, mutta pelaajat saavat toki kehittää hahmojen persoonaan jne. lisääkin yksityiskohtia ihan niin paljon kuin haluavat. Useimpien hahmojen sukupuolta voi vaihtaa jos pelaaja kovasti haluaa. Skenaario on tarkoitus pelata sunnuntaina 23.10., jos siihen tulee riittävästi ehtiviä pelaajia. Ilmoittautua voi esimerkiksi spostilla (meira@iki.fi) tai jättämällä kommentin alle.
Peli keskittyy maailman synkkiin puoliin; hahmot ovat itsekin elämän eri tavoin kolhimia hukkia, jotka pyrkivät pelastamaan kaltoinkohdeltuja lapsia ja nuoria ja sijoittamaan nämä edes hieman parempiin oloihin. Sivutuotteena hahmot törmäävät välillä myös kadonneisiin pentuihin. Nyt pelattava skenaario on eräs tavallista mielenkiintoisempi pelastusoperaatio.
Auttava tuntemus Werewolfin maailmasta on eduksi, sillä kertaskenaariossa sen selittämiseen ei voi varata loputtomasti aikaa. Pelikokemus ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus, vaan aiemmin hukkaa pelaamattomat kiinnostuneet voivat kerrata taustoja ja maailmaa esimerkiksi Werewolf the Apocalypsen wikipedia-kuvauksesta. Termeistä käytän mahdollisuuksien mukaan suomennoksia, jotka olen aikanaan oppinut Helsingin Werewolf-kronikasta; sen sivut eivät valitettavasti ole enää linjoilla, mutta isompia ymmärrysvaikeuksia toivottavasti ei tule.
Ympäristö ja taustatilanne
Peli sijoittuu Yhdysvaltoihin, Seattleen, ja vuoteen 2011. Pelaajahahmot muodostavat lauman, mutta lauma ei toimi osana suurempaa septiä. Useimpien hahmojen yhteydet heimoihinsakin ovat nimellisiä ja perustuvat henkien suorittamaan ”nimeämiseen” ja adoptioon pikemminkin kuin siihen, että hahmot olisivat välttämättä edes tavanneet muita heimojensa jäseniä, saati että olisivat osa jotakin heimo-organisaatiota. Washingtonin osavaltiossa ei ole muita vakituisesti asuvia garouita, vaan lähimmät naapurit ovat Idahon ja Montanan rajalla olevalla harvaanasutulla seudulla.
Hahmot asuvat Seattlen kaupungissa, ja heidän tukikohtansa on lähiöalueella sijaitseva rapistunut talo, jossa he asuvat kommuunissa. Talon sisäpihalla on hyvin pieni ja voimiltaan vaatimaton caern eli garouiden pyhä paikka. Hahmot ovat enimmäkseen lähtöisin varsin karuista oloista ja osa heistä onkin ollut vanhempien tai muiden huoltajien henkisen tai fyysisen hyväksikäytön tai selkeän laiminlyönnin kohteena ennen kuin toiset hahmot sekä pienessä kaupunkilaumassa aiemmin vaikuttaneet hukat ovat heidät pelastaneet. World of Darknessin synkkyys on pelissä keskeisessä roolissa juuri sitä kautta, että kaikenlaista pahaa tapahtuu useammin kuin meidän maailmassamme ja erilaiset viranomaiset ovat korruptoituneempia, välinpitämättömämpiä tai muuten vain ikävämpiä kuin oikeasti.
Hahmokuvaukset
Skenusta kiinnostuneet pelaajat voivat toivoa haluamaansa hahmoa allaolevista; suosittelen jokaista nimeämään 2-3 suosituinta.
Rain ”Rainbow” Turner, 28 (nainen)
Gaian lapsi, galliard, adren, lauman johtaja
Nature/demeanor: Fanatic/Maker
Alunperin Kaliforniassa hippivanhempien lapsena syntynyt Rain sai lapsena pitää huoltaa itsestään miten parhaiten taisi kun vanhemmat sekoilivat huumeiden kanssa yhä pahemmin. Teininä Rain karkasi kotoa ja liftaili ympäri Yhdysvaltoja. Ensimmäisen muutoksensa hän koki 15-vuotiaana, kun joutui liftatessa päällekarkauksen uhriksi. Rain päätyi Seattleen jossa kuuli ensin hengiltä ja sittemmin mentoriltaan, muutama vuosi sitten kuollelta XX:lta, garouista ja heimostaan. Gaian lapseksi päätyminen oli Rainille alkuun kova pala, sillä hän piti näitä vanhempiinsa verrattavina sekoilevina hippeinä. Nyttemmin Rain on enemmän sovussa itsensä kanssa. Luovuus ilmenee maalaustaiteessa; rankat kokemukset päätyvät synkiksi, hieman naivistisiksi maalauksiksi. Rain on lauman jäsenistä ainoa, jolla on vakituinen kumppani, Gary. Tämä ei tosin tiettävästi ole hukkien verisukua, mutta on sekä perinteisestä intiaanihengellisyydestä että New Agesta kiinnostunut, varsin avarakatseinen mies, joka ei pidä ajatusta muodonmuutoksista mahdottomana.
Judy ”Mother Hen” Green, 22 (nainen)
luunkaluaja, philodox, fostern
Nature/demeanor: Survivor/Caregiver
Judy eli alkoholistivanhempiensa vanhimpana lapsena ja joutui jo pienenä hoivaamaan nuorempia sisaruksiaan vanhempien ollessa poissa tai liian humalassa. Kun vanhemmat eivät enää kyenneet maksamaan vuokriaan, perhe joutui kadulle. Sosiaaliviranomaiset pyrkivät ottamaan lapset huostaan, mutta kuultuaan näiden suunnittelevan sisarusparven jakamista useampaan eri sijaisperheisiin tuolloin 12-vuotias Judy suuttui ja koki ensimmäisen muutoksensa. Järkyttyneenä mutta sitkeänä hän onnistui pakoilemaan kaduilla kahden nuoremman sisaruksensa kanssa useamman kuukauden, kunnes Rain mentoreineen löysi heidät. Judy sai kuulla ihmissusista, ja garouiden avustuksella hänen sisaruksilleen löytyi verisukulaissijaisperhe, jossa garoukommuuniin asumaan asettunut Judy saattoi vierailla aina halutessaan. Nyt sisarukset ovat jo aikuisia ja muuttaneet muualle collegen aloitettuaan. Äidinvaistoaan Judy toteuttaa nyt pelastamiensa lasten kanssa, joiden elämää hän usein – julkisesti tai salaa – seuraa sen jälkeenkin, kun nämä ovat päätyneet sijaisperheisiin.
Raymond ”Tough Love” Mitchell, 20 (mies)
varjo, ragabash, fostern
Nature/demeanor: Caregiver/Deviant
Eksentrisen yh-äidin ainoana lapsena Raymond tunsi itsensä alusta alkaen poikkeavaksi. Kun äiti joutui mielisairaalaan, Raymond joutui sijaisperheeseen, jossa myös tunsi itsensä yhtä lailla käenpojaksi, eikä tilannetta helpottanut väkivaltaisiin raivokohtauksiin taipuvainen, kiihkouskovainen sijaisperheen isä. Pragmaattinen ja vahingossakin sammakoita suustaan päästelevä Raymond joutui yhä pahemmin törmäyskurssille kasvatti-isänsä kanssa, kohtalokkain seurauksin, kun hän kokiessaan ensimmäisen muutoksensa 13- vuotiaana tappoi tämän. Deliriumin valtaan joutunut muu perhe ei vieläkään tajua, mitä tapahtui; Raymond karkasi, ja muutaman viikon piileskelyn jälkeen garout löysivät hänet. Raymond on yllättävän sosiaalinen ja innokas auttamaan vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria, vaikka välillä tahallaan, välillä vahingossa tuleekin helposti töksäytelleeksi yhtä jos toistakin kiusallisen suorasukaista.
Jack Murphy, 20 (mies)
kaupunkisusi, theurge, fostern
Nature/demeanor: Penitent/Visionary
Isäpuolensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut Jack karkasi kotoa 13-vuotiaana. Hänen ensimmäinen muutoksensa tuli kuitenkin rauhanomaisesti karanneen pojan unessa, tämän nukkuessa kadulla, ja nopeasti poika alkoi kuvitella olevansa päästään sekaisin nähdessään henkiä ympärillään. Vasta toisiin garouihin törmääminen sai hänet uskomaan, että hän ei ole hullu… ehkä. Jack on jatkuvasti epävarma itsestään, ja vaikka hän on luonnonlahjakkuus henkien kanssa kommunikoinnissa, hän ei itse aina tiedosta sitä, vaan kuvittelee henkimaailman ja etenkin kutojahenkien hallinnan olevan itsestäänselviä kaikille garouille.
Jeremy ”Oklumin” Scott, 17 (mies)
Wendigo, ahroun, cliath
Nature/demeanor: Alpha/Bravo
Chinook-intiaaniheimoon kuuluvan Jeremyn elämän ensimmäiset neljätoista vuotta olivat verrattain onnellista ja turvallista aikaa. Hänen vanhempansa olivat tosin kuolleet, mutta isoäiti piti hänestä hyvää huolta. Isoäiti myös kertoi Jeremylle tarinoita intiaaniheimon historiasta ja myös Wendigon hengestä ja garouista, vaikka isoäiti ei ollutkaan koskaan nähnyt yhtään garouta ja ei ollut varma tarinoiden todenperäisyydestä. Kun isoäiti sairastui syöpään ja kuoli Jeremyn ollessa 14, kaikki alkoi mennä nopeasti pieleen. Jeremy joutui lastenkotiin, jossa hän ei viihtynyt lainkaan, vaan sen sijaan tutuistui moniongelmaisiin teinipoikiin. Näiden kanssa Jeremy karkasi lastenkodista ja vietti pari vuotta kadulla jengissä, tapellen kilpailevien jengien kanssa ja tehden pikkurikoksia. Noin vuosi sitten eräässä tiukemmassa paikassa, kesken tappelun kilpailevan jengin poikien kanssa, Jeremy koki ensimmäisen muutoksensa ja raivon vallassa tappoi vastustajansa. Hän pakeni paikalta, mutta veriteko herätti muun lauman huomiota, ja he onnistuivat jäljittämään piileskelevän Jeremyn. Nuoren, temperamenttisen ahrounin sopeutuminen lauman nuorimmaksi ei ole ollut täysin ongelmatonta, mutta pahimmat särmät on viimeisen vuoden aikana saatu hiottua. Jeremyn susinimi Oklumin tarkoittaa kuuta chinookien kielellä.
Tähteinvälistä 