Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Lähestyvä peli

Järjestämäni larppi <a href=”http://www.helsinki.fi/~mheimola/completorium/index.shtml”>Completorium</a> on kahden viikon päästä. Olisi varmaan ollut mielenkiintoista raportoida tekoprosessista täällä, mutta, no, pelintekemiseltä en ole ehtinyt kirjoittaa raportteja pelin tekemisestä 😉

Kyseessä on siis keskiaikaiseen nunnaluostariin sijoittuva peli, jossa luostarielämän elävöittämiseen yhdistyy mystisiä ja draamallisia elementtejä. Ajatus luostariin sijoittuvan larpin kirjoittamisesta on varmaan aiemminkin välähtänyt päässä aina Ruusun nimeä lukiessa, mutta lopullisen sysäyksen antoi Tuomas Heikkilän Piirtoja ja kirjoituksia, joka käsitteli kirjoittamisen ja kirjojen kulttuurihistoriaa. Teoksen kuvaukset luostareissa tapahtuvasta kirjojen kopioinnista innostivat pohtimaan luostaripeliä, jossa historianelävöittämisen hengessä pelaajat pääsisivät kopioimaan käsikirjoituksia. Alkuperäinen ajatukseni tästä oli tosin epärealistisen(?) autenttinen aitoine kirjoitusmateriaaleineen; koska pelaajilla ei ole vuosikausien kokemusta ja lopulta en ole ennättänyt perehtyä lumppupaperin tekoonkaan, joudumme hieman vetämään mutkia suoriksi. Toivottavasti tietty tunnelma silti välittyy.

Larppien järjestäminen on tietysti ainajännittävää ja stressaavaa (silti siihen tulee kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan ryhtyneeksi :)). Tällä kertaa kuitenkin peli jännittää erityisen paljon. En ole ennen ollut koordinoimassa tämän suuruusluokan projektia, jonka osa-alueisiin kuuluvat hahmonkirjoituksen, proppauksen ja yleisen logistiikan lisäksi myös taiteellinen puoli; meillä on kaksi muusikkoa suunnittelemassa hetkipalvelusten gregoriaanista musiikkia ja opettamassa luostarilaishahmojen pelaajille hetkipalveluslaulua. Eniten jännittää kuitenkin se, miten pelin uskonnolliset ja kirkolliset teemat realisoituvat pelissä ja miten pelaajat ylipäätään sopeutuvat kieltämättä aika rankkaan työpalvelusten ja yörukousten vuorotteluun. Olemme etsineet kompromisseja realistisuuden ja pelillisyyden väliltä; esimerkiksi tiukasta hiljaisuudesta ei pidetä kiinni, vaan hiljaa tulee olla vain hetkiplavelusten ja ruokailuiden aikana, jotta pelin juonia on mahdollista edistää. Luostariarjen elävöittäminen vaatii väistämättä melko pitkän peliajan, jotta rytmi alkaa pyöriä omalla painollaan, mutta tuleeko pelaajille tylsää?

Vaikka on hauskaa, että pelaajat ovat innokkaita, niin se asettaa myös paineita. Useampi on sanonut, että on mahtavaa, että järjestämme tällaisen pelin, sillä juuri tällaista on odotettu. Tuleeko pelimme vastaamaan näitä odotuksia? Luostaripelinkin voi tehdä monella tavalla, ja vaikka pelimme yhtymäkohdat esimerkiksi alan klassikkoon, jo mainittuun Ruusun nimeen, ovat ilmeiset, erojakin löytyy, eikä jokaisen lempiteemoja varmastikaan tulla käsittelemään. Pettyneet joutuvat järjestämään oman 🙂

Yritän pelin jälkeen kirjoitella tänne(kin) jonkinlaista raporttia, mutta ei kannata odottaa sitä heti seuraavana päivänä.

A: neulekirjoja ja -lehtiä

Todennäköisesti alkavana keväänä koittavan muuton alta teen läjän poistoja neulekirjojen ja lehtien osalta. Annan siis ilmaiseksi nämä, mutta niin, että ottaja joko tulee lähiaikoina noutamaan haluamansa tai muuten sopii treffit piakkoin, niin nämä eivät jää loputtomasti nurkkiin pyörimään.

Edit: jo varatut on merkattu tähdellä.

Kirjoja:

  • Ponchos and Wraps: A Knitter’s Dozen
  • Viva Poncho: Twenty Ponchos and Capelets to Knit
  • Easy Accessories: 50 Chic Projects to Knit and Crochet
  • Erika Knight: Pehmoisia neuleita pienokaisille
  • Anita Gunnars: Tee itse kauniit neuleet *

Ulkomaisia lehtiä:

  • Interweave Knits summer 2006 *
  • Interweave Knits fall 2006 *
  • Interweave Knits winter 2006 *
  • Interweave Knits spring 2007 *
  • Interweave Knits winter 2009 *
  • Interweave Knits spring 2010 *
  • Interweave Knits summer 2010 *
  • Interweave Knits spring 2011 *
  • Knit Today February 2007
  • Sandra the Knitting Magazine april 2006
  • VogueKnitting winter 2005/2006 *
Kotimaisia lehtiä:
  • Moda 2/2006
  • Moda 3/2006
  • Moda 3/2007
  • Moda 1/2008
  • Moda 2/2008
  • Moda 6/2008
  • Moda 2/2009
  • Moda 3/2009
  • Moda 6/2009
  • Moda 1/2010
  • Moda 2/2010
  • Moda 3/2010
  • Moda 4/2010
  • Moda 5/2010
  • Moda 2/2011
  • Moda 4/2011
  • Novita talvi 2005
  • Novita kevät 2006
  • Novita kesä 2006
  • Novita talvi 2007
  • Novita kevät 2008
  • Novita kesä 2008
  • Novita syksy 2008
  • Novita kevät 2010
  • Novita kesä 2010
  • Novita talvi 2010
  • Novita kevät 2011
  • Novita syksy 2011
  • Novita talvi 2011
  • Suuri käsityökerho 12/1989
  • Suuri käsityökerho 1/1991
  • Suuri käsityökerho 9/1991
  • Suuri käsityökerho 10/1991
  • Suuri käsityökerho 12/1991
  • Suuri käsityökerho 2/1992
  • Suuri ksäityökerho 3/1992
  • Suuri käsityökerho 8/1992
  • Suuri käsityölehti 3/1993
  • Suuri käsityölehti 4/1993
  • Suuri käsityölehti 6/1993
  • Suuri käsityölehti 7/1993
  • Suuri käsityölehti 11-12/2006
  • Suuri käsityölehti 2007-2008 Oma juttu -liite
  • Uudet käsityöt lokakuu 1989

Jouluaskartelua

Olen jo useamman vuoden haaveillut siitä, että pitäisi askarrella jouluseimi, mutta aikaansaaminen on ollut kortilla. Sitten ihan sattumalta tänään kävi niin, että menin lapsen kanssa seurakunnan perhekerhoon ettei tarvitsisi tylsistyä kotona. Siellä olikin yllättäen sitten teemana seimiaskartelu, ja lapsen leikkiessä omiaan askartelin tällaisen:

Materiaalit: kenkälaatikko, aaltopahvia, tapettinäytteitä(!), huopa- ja muuta kangasta, joulupaperia, olkea, sammalta, koristenauhaa Joosefin parraksi.

Eihän toi tietysti ole mikään mestariteos, mutta aika hyvä omasta mielestäni ottaen huomioon käytetyn ajan (reilu tunti). Huomenna seimihomma jatkuu, joten jos selviän paikalle, voisin askarrella paimenen ja lampaan tai pari vielä ja liittää ne mukaan asetelmaan. Marialle voisin lisäksi tehdä vielä tukan villalangasta, Joosef voi ollakin kalju kun kirkollisen tradition alueella kerran liikutaan 🙂

Maailma on uniluoma
yhteinen satu, tarina
tornit kohoaa korkeuteen
kirkot auki taivaaseen
tehtaat puskee usvaa
koneet tuottaa onnea
teräsrunkojen seassa uinuu ihmisromua

Kun hahmo turvaksi luotu ei riitä enää mihinkään
mustapukuinen saarnamies ei riitä koossa pitämään
alkaa taistelu uskomisesta
asioista joiden vuoksi kuolla
vaikka olisi väärässä, vieras aikansa silmissä

Vallat ja väet
minussa hengittää ja tahtoo vapauteen
vallat ja väet
minussa rakastaa ja tahtoo elämää 

Teot muuttaa meitä
sanat sanotut
toiveet toteutuvat
pelot aineellistuvat
kipu on todellista
kaupunki liitto pimeää vastaan
uutiset rukousmyllyjä
jotta huominen tulisi

CMX: Vallat ja väet

Mitä?

Vallat ja väet on kertaskenaario eli noin 4-5 tunnissa (toivottavasti) pelattava roolipeliskenaario viidelle pelaajalle. Se  käyttää ns. vanhan (2. edition) Werewolf the Apocalypse -roolipelin sääntöjä ja maailmaa. Pelaajat pelaavat siis ihmissusia. Pelinjohtaja on luonut valmiiksi hahmot ja niiden taustan ydinkohdat sekä statit, mutta pelaajat saavat toki kehittää hahmojen persoonaan jne. lisääkin yksityiskohtia ihan niin paljon kuin haluavat. Useimpien hahmojen sukupuolta voi vaihtaa jos pelaaja kovasti haluaa. Skenaario on tarkoitus pelata sunnuntaina 23.10., jos siihen tulee riittävästi ehtiviä pelaajia. Ilmoittautua voi esimerkiksi spostilla (meira@iki.fi) tai jättämällä kommentin alle.

Peli keskittyy maailman synkkiin puoliin; hahmot ovat itsekin elämän eri tavoin kolhimia hukkia, jotka pyrkivät pelastamaan kaltoinkohdeltuja lapsia ja nuoria ja sijoittamaan nämä edes hieman parempiin oloihin. Sivutuotteena hahmot törmäävät välillä myös kadonneisiin pentuihin. Nyt pelattava skenaario on eräs tavallista mielenkiintoisempi pelastusoperaatio.

Auttava tuntemus Werewolfin maailmasta on eduksi, sillä kertaskenaariossa sen selittämiseen ei voi varata loputtomasti aikaa. Pelikokemus ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus, vaan aiemmin hukkaa pelaamattomat kiinnostuneet voivat kerrata taustoja ja maailmaa esimerkiksi Werewolf the Apocalypsen wikipedia-kuvauksesta. Termeistä käytän mahdollisuuksien mukaan suomennoksia, jotka olen aikanaan oppinut Helsingin Werewolf-kronikasta; sen sivut eivät valitettavasti ole enää linjoilla, mutta isompia ymmärrysvaikeuksia toivottavasti ei tule.

Ympäristö ja taustatilanne

Peli sijoittuu Yhdysvaltoihin, Seattleen, ja vuoteen 2011. Pelaajahahmot muodostavat lauman, mutta lauma ei toimi osana suurempaa septiä. Useimpien hahmojen yhteydet heimoihinsakin ovat nimellisiä ja perustuvat henkien suorittamaan ”nimeämiseen” ja adoptioon pikemminkin kuin siihen, että hahmot olisivat välttämättä edes tavanneet muita heimojensa jäseniä, saati että olisivat osa jotakin heimo-organisaatiota. Washingtonin osavaltiossa ei ole muita vakituisesti asuvia garouita, vaan lähimmät naapurit ovat Idahon ja Montanan rajalla olevalla harvaanasutulla seudulla.

Hahmot asuvat Seattlen kaupungissa, ja heidän tukikohtansa on lähiöalueella sijaitseva rapistunut talo, jossa he asuvat kommuunissa. Talon sisäpihalla on hyvin pieni ja voimiltaan vaatimaton caern eli garouiden pyhä paikka. Hahmot ovat enimmäkseen lähtöisin varsin karuista oloista ja osa heistä onkin ollut vanhempien tai muiden huoltajien henkisen tai fyysisen hyväksikäytön tai selkeän laiminlyönnin kohteena ennen kuin toiset hahmot sekä pienessä kaupunkilaumassa aiemmin vaikuttaneet hukat ovat heidät pelastaneet. World of Darknessin synkkyys on pelissä keskeisessä roolissa juuri sitä kautta, että kaikenlaista pahaa tapahtuu useammin kuin meidän maailmassamme ja erilaiset viranomaiset ovat korruptoituneempia, välinpitämättömämpiä tai muuten vain ikävämpiä kuin oikeasti.

Hahmokuvaukset

Skenusta kiinnostuneet pelaajat voivat toivoa haluamaansa hahmoa allaolevista; suosittelen jokaista nimeämään 2-3 suosituinta.

Rain ”Rainbow” Turner, 28 (nainen)

Gaian lapsi, galliard, adren, lauman johtaja

Nature/demeanor: Fanatic/Maker

Alunperin Kaliforniassa hippivanhempien lapsena syntynyt Rain sai lapsena pitää huoltaa itsestään miten parhaiten taisi kun vanhemmat sekoilivat huumeiden kanssa yhä pahemmin. Teininä Rain karkasi kotoa ja liftaili ympäri Yhdysvaltoja. Ensimmäisen muutoksensa hän koki 15-vuotiaana, kun joutui liftatessa päällekarkauksen uhriksi. Rain päätyi Seattleen jossa kuuli ensin hengiltä ja sittemmin mentoriltaan, muutama vuosi sitten kuollelta XX:lta, garouista ja heimostaan. Gaian lapseksi päätyminen oli Rainille alkuun kova pala, sillä hän piti näitä vanhempiinsa verrattavina sekoilevina hippeinä. Nyttemmin Rain on enemmän sovussa itsensä kanssa. Luovuus ilmenee maalaustaiteessa; rankat kokemukset päätyvät synkiksi, hieman naivistisiksi maalauksiksi. Rain on lauman jäsenistä ainoa, jolla on vakituinen kumppani, Gary. Tämä ei tosin tiettävästi ole hukkien verisukua, mutta on sekä perinteisestä intiaanihengellisyydestä että New Agesta kiinnostunut, varsin avarakatseinen mies, joka ei pidä ajatusta muodonmuutoksista mahdottomana.

Judy ”Mother Hen” Green, 22 (nainen)

luunkaluaja, philodox, fostern

Nature/demeanor: Survivor/Caregiver

Judy eli alkoholistivanhempiensa vanhimpana lapsena ja joutui jo pienenä hoivaamaan nuorempia sisaruksiaan vanhempien ollessa poissa tai liian humalassa. Kun vanhemmat eivät enää kyenneet maksamaan vuokriaan, perhe joutui kadulle. Sosiaaliviranomaiset pyrkivät ottamaan lapset huostaan, mutta kuultuaan näiden suunnittelevan sisarusparven jakamista useampaan eri sijaisperheisiin tuolloin 12-vuotias Judy suuttui ja koki ensimmäisen muutoksensa. Järkyttyneenä mutta sitkeänä hän onnistui pakoilemaan kaduilla kahden nuoremman sisaruksensa kanssa useamman kuukauden, kunnes Rain mentoreineen löysi heidät. Judy sai kuulla ihmissusista, ja garouiden avustuksella hänen sisaruksilleen löytyi verisukulaissijaisperhe, jossa garoukommuuniin asumaan asettunut Judy saattoi vierailla aina halutessaan. Nyt sisarukset ovat jo aikuisia ja muuttaneet muualle collegen aloitettuaan. Äidinvaistoaan Judy toteuttaa nyt pelastamiensa lasten kanssa, joiden elämää hän usein – julkisesti tai salaa – seuraa sen jälkeenkin, kun nämä ovat päätyneet sijaisperheisiin.

Raymond ”Tough Love” Mitchell, 20 (mies)

varjo, ragabash, fostern

Nature/demeanor: Caregiver/Deviant

Eksentrisen yh-äidin ainoana lapsena Raymond tunsi itsensä alusta alkaen poikkeavaksi. Kun äiti joutui mielisairaalaan, Raymond joutui sijaisperheeseen, jossa myös tunsi itsensä yhtä lailla käenpojaksi, eikä tilannetta helpottanut väkivaltaisiin raivokohtauksiin taipuvainen, kiihkouskovainen sijaisperheen isä. Pragmaattinen ja vahingossakin sammakoita suustaan päästelevä Raymond joutui yhä pahemmin törmäyskurssille kasvatti-isänsä kanssa, kohtalokkain seurauksin, kun hän kokiessaan ensimmäisen muutoksensa 13- vuotiaana tappoi tämän. Deliriumin valtaan joutunut muu perhe ei vieläkään tajua, mitä tapahtui; Raymond karkasi, ja muutaman viikon piileskelyn jälkeen garout löysivät hänet. Raymond on yllättävän sosiaalinen ja innokas auttamaan vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria, vaikka välillä tahallaan, välillä vahingossa tuleekin helposti töksäytelleeksi yhtä jos toistakin kiusallisen suorasukaista.

Jack Murphy, 20 (mies)

kaupunkisusi, theurge, fostern

Nature/demeanor: Penitent/Visionary

Isäpuolensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut Jack karkasi kotoa 13-vuotiaana. Hänen ensimmäinen muutoksensa tuli kuitenkin rauhanomaisesti karanneen pojan unessa, tämän nukkuessa kadulla, ja nopeasti poika alkoi kuvitella olevansa päästään sekaisin nähdessään henkiä ympärillään. Vasta toisiin garouihin törmääminen sai hänet uskomaan, että hän ei ole hullu… ehkä. Jack on jatkuvasti epävarma itsestään, ja vaikka hän on luonnonlahjakkuus henkien kanssa kommunikoinnissa, hän ei itse aina tiedosta sitä, vaan kuvittelee henkimaailman ja etenkin kutojahenkien hallinnan olevan itsestäänselviä kaikille garouille.

Jeremy ”Oklumin” Scott, 17 (mies)

Wendigo, ahroun, cliath

Nature/demeanor: Alpha/Bravo

Chinook-intiaaniheimoon kuuluvan Jeremyn elämän ensimmäiset neljätoista vuotta olivat verrattain onnellista ja turvallista aikaa. Hänen vanhempansa olivat tosin kuolleet, mutta isoäiti piti hänestä hyvää huolta. Isoäiti myös kertoi Jeremylle tarinoita intiaaniheimon historiasta ja myös Wendigon hengestä ja garouista, vaikka isoäiti ei ollutkaan koskaan nähnyt yhtään garouta ja ei ollut varma tarinoiden todenperäisyydestä. Kun isoäiti sairastui syöpään ja kuoli Jeremyn ollessa 14, kaikki alkoi mennä nopeasti pieleen. Jeremy joutui lastenkotiin, jossa hän ei viihtynyt lainkaan, vaan sen sijaan tutuistui moniongelmaisiin teinipoikiin. Näiden kanssa Jeremy karkasi lastenkodista ja vietti pari vuotta kadulla jengissä, tapellen kilpailevien jengien kanssa ja tehden pikkurikoksia. Noin vuosi sitten eräässä tiukemmassa paikassa, kesken tappelun kilpailevan jengin poikien kanssa, Jeremy koki ensimmäisen muutoksensa ja raivon vallassa tappoi vastustajansa. Hän pakeni paikalta, mutta veriteko herätti muun lauman huomiota, ja he onnistuivat jäljittämään piileskelevän Jeremyn. Nuoren, temperamenttisen ahrounin sopeutuminen lauman nuorimmaksi ei ole ollut täysin ongelmatonta, mutta pahimmat särmät on viimeisen vuoden aikana saatu hiottua. Jeremyn susinimi Oklumin tarkoittaa kuuta chinookien kielellä.

Markkinoilla


Olin eilen käsityötarvikemarkkinoilla, joilla nimensä mukaisesti myytiin käsityötarvikkeita, mutta myös paljon valmiita käsitöitä, erityisesti erilaisia koruja ja muuta pientä ja koristeellista. Kyseessä oli ”keittiönperäyrittäjiksi” itseään nimittävien pienten kädentaitoyrittäjien tapahtuma. Vaikka tapahtuma oli pieni, kaikenlaista ihanaa ostettavaa riitti ihan niin paljon kuin mitä rahaakin oli (ja olisi ollut enemmänkin :).

Kuten arvata saattaa, lankaa tuli ostettua, esimerkiksi ihanaa Ilun värjäämää turkoosinsävyistä paksua sukkalankaa, sekä tavallisempia massatuotettuja lankoja. Lankakeristä en laiskana jaksanut ottaa valokuvia. Sen sijaan ostin koruja, joista tämä allaoleva on ostettu Puputsin puodista. Se pääsi heti käyttöön, vaikka kuulemma näytänkin New Age -hipiltä, ihan kuin 90-luvulla 😉

Tämä seuraava huivineula on puolestaan Pörrö Sahlbergin tekemä (kiinni taannoin tekemässäni huivissa, joka juurikin on turhan pieni pysyäkseen harteilla ilman neulaa tai muuta kiinnitystä). Tykkään tosi paljon tuosta (kuvassa tosin hieman huonosti erottuvasta) puuaiheisesta kuvioinnista, jonka takia nimenomaan päädyinkin tohon mustaan.

Kuvissa näkyvien esineiden ja lankojen lisäksi ostin vielä myös Päivin Peikonpoika-puodin ständiltä sievän kangasmaatuskan, joka pääsi avaimenperäkäyttöön, sekä lapselle tuliaiseksi oksasta tehdyn kynän. Päivi tekee myös parhaita näkemiäni silmukkamerkkejä, mutta niiden kohdalla hillitsin itseni, koska niitä taannoin juuri tilasin lisää.

Sen lisäksi, että tapahtumassa myytiin kaikenlaista hienoa kädentaitoihin liittyvää, tykkäsin erityisen paljon koko tapahtuman tunnelmasta. Vaikka myyjätahot kutsuivat itseään vähätellen keittiönperäyrittäjiksi, kaikki oli mielestäni todella tyylikästä ja ammattitaitoista. Tunnelma oli kuitenkin kodikas ja lämmin, aivan erilainen kuin monissa isommissa tapahtumissa, ja sekä tuttujen että vieraampien myyjien kanssa tuli juteltua mukavia.

Alimmaisessa kuvassa esiintyy tyylikkäästi kirja- ja romupinon päällimmäisenä riemunkirjava, erivärisistä Nallenjämistä neulottu kaulaliina. Se ei enää liity mitenkään markkinoihin, vaan odottaa lähtöään Villaa ylle -keräykseen ja näin ollen jotakuta asunnotonta lämmittämään. Muistutan, että keräys jatkuu vielä syyskuun loppuun asti, joten jotain ehtisi vielä tehdä 🙂

Uusi blogi

Aiemmin kirjoitin kuulumisiani blogiin, mutta Facebook lopetti laiskan blogaajan kuulumisten kirjoittamisen kokonaan; päivittäiset tapahtumat ja ajatukset oli turhan helppo typistää yhden tai kahden rivin statuspäivityksiksi.

Tämä (uusi) blogi on tarkoitettu harrastuksille elämän sijaan. Tänne on tarkoitus postata erilaisiin kädentaitoihin liittyviä juttuja, reseptejä sekä erilaisia roolipeleihin ja historiaan sekä sen elävöittämiseen liittyviä juttuja. Erityisesti olen ajatellut alkaa puolisäännöllisesti vetää roolipelikertaskenaarioita; niihin liittyvää materiaalia on tulossa tänne ainakin. Ehkä myös jotain ihan muuta. En osaa vielä sanoa, se juuri on tässä parasta 🙂